Tutkimusetiikka

Tutkimusetiikka on tiedettä tekevän tutkijan ammattietiikka, jonka tarkoituksena on pitää tutkimus ammattitaitoisesti toteutettuna, laadukkaana, luotettavana, avoimena ja rehellisenä sekä se, että tutkimus on todennettu ja että tutkimus on toistettavissa. Tutkimusetiikan noudattamatta jättämisestä seuraa tieteen ja sen tekijöiden uskottavuuden väheneminen.^[1] Ensimmäisenä pyrkimyksenä turvata tutkimuksen eettisyys pidetään Hippokrateen valaa (Aarnio 2003).^[2] Ensimmäinen modernin ajan tutkimuseettinen asiakirja on Nürnbergin koodi (1947), ja siihen on koottu kymmeneen pääkohtaan kansainväliset tutkimuseettiset periaatteet. Helsingin julistus (Maailman lääkäriliitto 1964, täydennetty 1975, 1983, 1989 ja 1996) täydensi Nürnbergin koodeksia.^[3] Eettisyyden lisäksi tutkimuksen kaikissa vaiheissa tutkimuksen suorittajaan kohdistuvat lainsäädännön asettamat velvoitteet, muun muassa tekijänoikeuksien kunnioittaminen, yksityisyyden suojaaminen sekä vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus.^[4]

1. ↑ Simonsuuri-Sorsa 2002, s. 119.
2. ↑ Kuula 2006, s. 77.
3. ↑ Mäkinen 2006, s. 18 ja 21.
4. ↑ Kuula 2006, s. 66–98.